Uusia tuulia

Meitsin bloggailut alkaa olla tämän blogin osalta tässä. Kaipaan uusia tuulia ja haluan eroon vanhasta, ja sitä tämä blogi edustaa.

Halukkaat voivat mennä lukemaan ihan uutukaista Nuoruustango-blogia, jota kirjoitan ystäväni kanssa. Voin vinkata, että siitä tulee kivempi ja aktiivisempi kuin tästä.

Kiitos kaikille lukijoille, teitte tämän blogin kirjoittamisesta kivaa!

Old shit and some new: schooool!

Vanhojen muistelu jatkuu jälleen!

Hain keväällä kouluihin kuten kaikki vastuulliset nuoret tekee (huomatkaa pieni sarkasmin sävy). Olin valinnut suuntani jo etukäteen; hain Turun yliopistoon ja ammattikorkeakouluihin sekä Tampereelle ammattikorkeaan. Well, things turned out to be great ja pääsin osallistumaan vain Turun AMKin journalismin pääsykokeisiin. Pääsykokeet oli venytetty kolmepäiväisiksi, ja ne meni tietysti päällekkäin kaikkien muiden pääsykokeiden kanssa. Halusin kuitenkin kokeilla, pääsisinkö opiskelemaan toimittajaksi, sillä olin ennakkotehtävän perusteella jo n. 300 parhaan joukossa. 

Pääsin n. 60 parhaan joukkoon, mutta opiskelupaikkaa en saanut. Siitä alkoikin kuumeinen pohdinta - mitä teen seuraavan vuoden? Asunnon olin ehtinyt jo vuokrata Turusta (siitä lisää myöhemmin), joten Turkuun olin menossa joka tapauksessa. 

Mun henkilökohtainen ongelma tässä koulujutussa on se, että en ole löytänyt mitään tiettyä ammattia, joka haluaisin olla aikuisena. Toisilla oli keväällä ihan selvät sävelet: yksi halusi lukemaan viestintää ja toinen halusi opiskella nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Mä vaan heitin ilmaan ideoita, jotka voisi mahdollisesti kiinnostaa, ja hain niihin kouluihin. Kesällä tää asia varsinkin korostui: avoin AMK, avoin yliopisto, kansanopisto, mitä? Mietin asiaa päiviä ja viikkoja, kunnes tulin johonkin lopputulokseen.

Nyt mä olen opiskellut Turun Kristillisessä Opistossa 2 viikkoa yleissivistävällä kansanopistolinjalla. Linjana mulla on Kielet ja viestintä. Pohdittuani vaihtoehtoja päätin hakea tähän koulutukseen, sillä englannin opiskelu on kiinnostanut mua yläasteelta asti. Turun avoimessa yliopistossa englannin kursseja on saatavilla huonosti, ja AMKin vaihtoehdot oli lähinnä niitä "kai mä voisin olla lentäjä tai vaikka sosiaalityöntekijä", joten tää vaikutti eniten siltä, että kiinnostus saattaisi pysyä asiassa pidempäänkin.

2 viikon jälkeen olen edelleen tyytyväinen valintaani. Opiskeltavina aineina meillä on esimerkiksi suomen kielen kirjallinen viestintä, ruotsi, englanti, espanja, ranska, kansainvälinen viestintä sekä tietotekniikka. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia kansanopistolinjan suhteen: tiesin vain opiskeltavat aineet ja että tää vuoden opiskelu tulisi olemaan mulle toivottavasti hyödyksi ensi kevään hauissa. Nyt on paljastunut, että tästä vuodesta tulee varmasti vähintään yhtä rankka kuin lukiovuodesta - ihan vaan esimerkkinä, vietän tämänkin viikonlopun koulussa opiskellen viittomakieltä. Meillä tulee olemaan tenttejä, paljon kotitehtäviä, Cambridge-kielitutkinnon kokeet ja 9 tunnin koulupäiviä. Opettajien mukaan tää vuosi on mahdollisesti raskaampi kuin tulevat opinnot yliopistossa/AMKissa. 

Tähän mennessä oon löytänyt yhden asian, josta oon todella innoissani - ulkomaalaiset opettajat. Meille pitää Cambridge-valmennusta natiivi amerikkalainen, suullista ruotsinkurssia suomenruotsalainen ja kansainvälistä viestintää romanialainen opettaja. Kaverin kanssa oltiinkin yhtä mieltä siitä, että amerikkalaisen opettajan kahdella tunnilla opittiin melkein enemmän englantia kuin koko lukioaikana. 

En tiedä, kerroinko nyt kaikkea mitä piti, mutta kyselkää vapaasti jos jokin kiinnostaa! En oo varmaan ikinä kirjoittanut näin pitkää tekstiä ilman kuvia. In case you are longing for my face.. 

Old shit part 1

Aloitetaan pienesti.

Kirjoitin viimekeväänä ylioppilaaksi Rautalammin ratsastuslukiosta. Päättötodistuksen arvosanat? Tarpeeksi hyviä. Ylioppilaskokeen arvosanat? Osa hyviä, osa ei. Lukio tuli kuitenkin suoritettua loppuun asti.
Kolme vuotta meni loppujen lopuksi todella nopeasti, etenkin abivuosi. Lukioaikoihin liittyy paljon kivoja muistoja, abiristeilystä Berliinin matkaan ja pikkujouluista teatteriesityksiin.
Täytyy myöntää, että joitakin asioita jään kaipaamaan. Kaverit, mukavimmat opettajat ja kivat tapahtumat jää päällimmäisenä mieleen.

Kävin keväällä ylioppilaskirjoitusten jälkeen Barcelonassa kavereiden kanssa. Säät ei meitä kauheasti suosineet, ja viikon aikana ärsytti monikin asia (esimerkiksi rappukäytävässä huutavat espanjalaiset). Aika onneksi kultaa muistot, nyt muistellaan sitä viikkoa jo lämmöllä ja haikeina. 

Kuten kuvista voi päätellä, värjäsin myös hiukset kesän kynnyksellä. Rakastan punaisia hiuksia, mutta vuoden aikana värin ylläpitämiseen oli mennyt aika paljon rahaa (vaivasta puhumattakaan), joten päätin siirtyä takaisin tylsempään tukkaväriin. Asiaan vaikutti osittain sekin, että jätin vahingossa meidän kylpyhuoneeseen pysyvät punaiset raidat värjäilylläni, ja en halunnut toistaa tapahtumaa uudestaan vuokra-asunnossa. 

Ensi kerralla kuulette lisää vanhoja juttuja!

Hey babe, hey babe, hey

Blogi on ollut hiljaa jo pitkään, ei ole ollut intoa kirjoittaa ja ei oikeastaan kauheasti mitään kirjoitettavaakaan.

Nyt kuitenkin lukijoille tiukka kysymys: löytyykö teiltä lukuintoa jos alan taas silloin tällöin päivittää kuulumisiani blogin puolelle? Elämä on aikamoisessa taitekohdassa, joten kirjoitettavaakin voisi löytyä! Olkaa pliis kilttejä ja vastatkaa kommenttikenttään tai jotain, en mä ala kirjoittaa jos ketään ei kiinnosta. :-)

Tässä minä nykyään.