Hain keväällä kouluihin kuten kaikki vastuulliset nuoret tekee (huomatkaa pieni sarkasmin sävy). Olin valinnut suuntani jo etukäteen; hain Turun yliopistoon ja ammattikorkeakouluihin sekä Tampereelle ammattikorkeaan. Well, things turned out to be great ja pääsin osallistumaan vain Turun AMKin journalismin pääsykokeisiin. Pääsykokeet oli venytetty kolmepäiväisiksi, ja ne meni tietysti päällekkäin kaikkien muiden pääsykokeiden kanssa. Halusin kuitenkin kokeilla, pääsisinkö opiskelemaan toimittajaksi, sillä olin ennakkotehtävän perusteella jo n. 300 parhaan joukossa.
Pääsin n. 60 parhaan joukkoon, mutta opiskelupaikkaa en saanut. Siitä alkoikin kuumeinen pohdinta - mitä teen seuraavan vuoden? Asunnon olin ehtinyt jo vuokrata Turusta (siitä lisää myöhemmin), joten Turkuun olin menossa joka tapauksessa.
Mun henkilökohtainen ongelma tässä koulujutussa on se, että en ole löytänyt mitään tiettyä ammattia, joka haluaisin olla aikuisena. Toisilla oli keväällä ihan selvät sävelet: yksi halusi lukemaan viestintää ja toinen halusi opiskella nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Mä vaan heitin ilmaan ideoita, jotka voisi mahdollisesti kiinnostaa, ja hain niihin kouluihin. Kesällä tää asia varsinkin korostui: avoin AMK, avoin yliopisto, kansanopisto, mitä? Mietin asiaa päiviä ja viikkoja, kunnes tulin johonkin lopputulokseen.
Nyt mä olen opiskellut Turun Kristillisessä Opistossa 2 viikkoa yleissivistävällä kansanopistolinjalla. Linjana mulla on Kielet ja viestintä. Pohdittuani vaihtoehtoja päätin hakea tähän koulutukseen, sillä englannin opiskelu on kiinnostanut mua yläasteelta asti. Turun avoimessa yliopistossa englannin kursseja on saatavilla huonosti, ja AMKin vaihtoehdot oli lähinnä niitä "kai mä voisin olla lentäjä tai vaikka sosiaalityöntekijä", joten tää vaikutti eniten siltä, että kiinnostus saattaisi pysyä asiassa pidempäänkin.
2 viikon jälkeen olen edelleen tyytyväinen valintaani. Opiskeltavina aineina meillä on esimerkiksi suomen kielen kirjallinen viestintä, ruotsi, englanti, espanja, ranska, kansainvälinen viestintä sekä tietotekniikka. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia kansanopistolinjan suhteen: tiesin vain opiskeltavat aineet ja että tää vuoden opiskelu tulisi olemaan mulle toivottavasti hyödyksi ensi kevään hauissa. Nyt on paljastunut, että tästä vuodesta tulee varmasti vähintään yhtä rankka kuin lukiovuodesta - ihan vaan esimerkkinä, vietän tämänkin viikonlopun koulussa opiskellen viittomakieltä. Meillä tulee olemaan tenttejä, paljon kotitehtäviä, Cambridge-kielitutkinnon kokeet ja 9 tunnin koulupäiviä. Opettajien mukaan tää vuosi on mahdollisesti raskaampi kuin tulevat opinnot yliopistossa/AMKissa.
Tähän mennessä oon löytänyt yhden asian, josta oon todella innoissani - ulkomaalaiset opettajat. Meille pitää Cambridge-valmennusta natiivi amerikkalainen, suullista ruotsinkurssia suomenruotsalainen ja kansainvälistä viestintää romanialainen opettaja. Kaverin kanssa oltiinkin yhtä mieltä siitä, että amerikkalaisen opettajan kahdella tunnilla opittiin melkein enemmän englantia kuin koko lukioaikana.
En tiedä, kerroinko nyt kaikkea mitä piti, mutta kyselkää vapaasti jos jokin kiinnostaa! En oo varmaan ikinä kirjoittanut näin pitkää tekstiä ilman kuvia. In case you are longing for my face..
