26. helmikuuta 2012

Look at my horse, my horse is amazing.



Haluaisin esitellä teille rakkauteni kohteen, joka sattuu olemaan tällä kertaa eläin. Eläimiinsekaantumistako, no ei. Miekkosen nimi on Rinkan Rasmus, Rasmukseksi sitä kutsutaan, ja tämä on mulla Rautalammin Ratsastuskeskuksella vakiohevosena. Ratsastan Rasmuksella 3 kertaa viikossa, kerran itsenäisesti ja muuten tunneilla. Tähdätään siihen, että uskallettaisiin käydä nyt keväällä muutamissa kisoissa, ehkä este- ja koulupuolta kumpaakin. Rasmuksellahan ainakin osaamista riittää, lopputulos riippuukin sitten musta... (:

 Lollaan muuten mun fleecen masumakkaroita. Tuli syötyä hieman liikaa ja nyt turvottaa.


Kävin nyt viikonloppuna ratsastamassa Rasmuksella kaksi kertaa, eilen reenailin laukanvaihtoja puomilla (ei niin onnistuneesti, kaikki muu meni mahtavasti ja poni oli ihana mutta ne laukanvaihdot... Oikeesta vasemmalle on ihan supervaikeeta.) Tänään raahasin Lauran mukaan ja käskin sitä ottamaan muutamat kuvat, löyty sieltä muutama esittelemisen arvonenkin otos. Tunnin ohjelmaan kuului loiva kiemura, siirtymiset, asetukset ja taivutukset ym. perusjutut. Hyvä poni ja ratsastaja vakuuttaa ilmeillään ja olemuksellaan, oon aina kaunis kun oon tallilla. Not.






Tein mä toki muutakin kuin vain heppailin, eli heppavihaajat voi alkaa lukemaan tästä. Perjantaina menin puoli viiden bussilla Kuopioon, siellä mentiin nopean Sokos-vierailun jälkeen Allulle ja ilta kuluikin juorutessa, puhuessa paskaa, nauraessa ja tehden ruokaa. Meidän piti tehdä mokkapaloja pähkinävoikuorrutteella, herkkuperseitä kun ollaan, mutta se jäikin pelkäksi suunnitelmaksi kun oltiin niin täynnä kanasalaatin ja valkosipulipatonkien jälkeen. Kaupassa saatiin, tai no Allu sai, huvittavia katseita kun se maksoi meidän 15 euron ostokset senteillä... Mahto jätkiä vituttaa kun kauppareissu ei ollukkaan niin nopee. :D Kolmen aikaan yöllä on muuten ihan kiva aika keittää kuumaa mehua ja nauraa hysteerisesti sille, kun pullosta lensi jotain kummallista sitä avatessa, eikä enää uskallettu juoda sitä.

Lauantaina lähdettiin aamutoimien jälkeen kaupungille, käytiin jättämässä tavarat Sokoksen lukkokaappeihin ja koettiin kauheita vainoharhaisuuden hetkiä kun oltiin ihan varmoja että se ei oo lukossa. Onneks oli. Olin ärsyttävän koomanen, en saanu ostettua yhtään mitään, kokeilin kyllä kaikkee kivaa mutta jätin kauppaan. No, säästinpähän rahaa kun koko reissun saldona on Malu Wilzin kasvoputsari ja meikkivoide. Bussilla kotiin liian suolaisen hesehampparin jälkeen ja sit tallille, jätin muuten söpöt lapaseni Kuopion linja-autoaseman penkille. Kuka on oikeesti niin tyhmä, että ekaks laittaa ne perseensä alle ettei olis kylmä, 2 minuutin päästä nousee lähteäkseen bussiin ja jättää ne lapaset sinne ? Nostan käteni ylös, täältä löytyy yksi ääliö. Toivottavasti niitä kohdellaan hyvin, ne oli mummon neulomat.

Enää viikko hiihtolomaan, sit saan nukkua muutaman päivän koomaani pois ja sen jälkeen olis tarkotus lähteä Ukiiiiin Elinaa kattomaan. c: Odotan.

6 kommenttia:

  1. Rasmus on kyllä huippu vaikka viimeks oon ratsastanu sillä vuonna keppi ja kivi, meillä pelas oikeasti kemiat hyvin yhteen. Toinen samanlainen kanssa Kuku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, siinä on kyllä hevonen mun makuun. kai meilläkin kemiat jotenkin pelaa. (:

      Poista
  2. Toi neljäs kuva on aivan ihana :D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahah, niin on ! :D ihan niinkun Rasmus hymyilis.

      Poista
  3. Sulla on kiva blogi ja hienoja kuvia! :---) vaikka en ookkaan heppatyttö :D

    Joku koditon kuopiolaispappa sai hyvät lapaset !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiiitos paljon, piristit mun päivää :----) ja ne lapaset oli kyllä mullekki aika pienet, mutta ehkä ne jollekki kelpaa ! :D

      Poista