Voiko olla parempaa tapaa alottaa aamu kuuden tunnin kamalien yöunien jälkeen, kuin mennä ratsastamaan niinkin hyvällä ponskilla kuin Rasmus ? Tuskin. Aamuisen piristysruiskeen jälkeen jaksoin iloisesti leipoa mokkapaloja ja näyttää rumalta kuvasta päätellen, hehe. Yllättävän hyvin jaksoinkin haukottelematta tuonne kuuteen asti, mutta sitten väsymys alkoi tehdä tulojaan ja ilmeisesti sen ansiosta vitutus ja turhautuneisuus tuli vierailulle Katan pieneen maailmaan. Tämä mukavaa, no ei vitussa. Riittämättömyys ja itseensätyytymättömyys on tunteista parhaimmat.
Nyt haluaisin vaan haaveilla. Itse asiassa haaveilen tällä hetkellä siitä, kuinka haluaisin haaveilla maaten katolla ja katsellen tähtiä. Haaveilen haaveilusta, ironista. Haluaisin haaveilla kaverin kanssa yhdessä, ilman awkward silence-tunnetta, ja että mun haaveet tulis toteen. Haaveilen tulevaisuudesta, menneisyydestä ja nykyhetkestä. Jos asiat olisivatkin toisin. Haaveilen siitä, että saan kaiken minkä haluan. Se olis perseestä.
Kirjotus sujui, eipä suju enää. Eiliseen kuului tukkaväri, iskän mielestä oon nyt pähkinänruskee. Omasta mielestäni nää lähentelee joltain osin jo mustaa, joltain osin sellasta punaruskeeta. Lisäksi sain pari uutta tuttavuutta ja valvoin liian myöhään, yllätys. Ei taaskaan mitään järkevää. Tylsä viikonloppu, tylsä elämä. Tahtoo pois. Onneks on BMTH ja ylihyvä pianocover. Taisin rakastua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti