Ei sanota elämälle ei.

Hail toverit. Meitsi on kotiutunut Jyväskylästä, haikein mielin mutta taas yhtä kokemusta rikkaampana. Lauantaina siis linja-autoilin Suonenjoelta Jyväskylään, löysin Milkan Matkakeskuksesta ja mentiin niille. Tehtiin ruokaa, laittauduttiin iltaa varten ja tottakai vaihdettiin kuulumisia.

...söpöyttä :)):)9

Lutakon ovet aukes 20.00, mentiin sinne vähän sen jälkeen. Eturivi oli täytetty jo, mutta kolmosrivin keskipaikat sopi meille paremmin kuin hyvin! Muutama tunti venailua, puhelimen pelivarastojen kuluttamista ja kylmästä valittamista. Pariisin Kevät aloitti 23.00.

Myönnettäköön, ihan törkeen mahtava keikka. Oon aina ollut vaan jossain hikisillä rock-keikoilla jossa kaikki muut haluaa viedä sun paikan ja tulee vaikka kyynärpäätaktiikalla sun ohi, siihen verrattuna tää oli mukavaa. Ihmiset tanssi ja hyppi paikallaan, kukaan ei yrittänyt repiä sun korvia päästä ja laulu raikasi. Pariisin Kevään lavashow oli jotain ihan huippua ja livenä bändi soitti paremmin ku tosihyvin! Ihan mahtavasti toisin sanoen. Ja bändin pojatkin tykkäs Jyväskylästä, kiittivät keikalla moneen kertaan ja vielä Facebookissakin. Ja Arto Tuunelan käsi mun kädessä oli ihan jees sekin.

taiteellista puhelimella otetuks! i like.

Kämpillä tortilloja naamaan ja jotenkin kummasti jaksettiin valvoa melkein viiteen asti.. Huhhuh. Sunnuntaina aamulla ääni käheänä keskustan kautta bussilla kotiin ja ikävöimään lauantai-iltaa. 

Milkan innoittamana ostin uuden huulipunan, We Care Icon 22.

Pariisin Kevät soi taukoamatta päässä ja Spotifyssä, mikään muu ei kuulosta nyt hyvältä.