-

Eilen vitutus koitti taas hiipiä mun mieleen, ahdistus yritti kuroa pienet kätensä mun kaulan ympärille. Löysin jokin aika kirjoittamaani sekavaa tekstiä laatikosta, en tiedä miksi julkaisen sen. 

Riittämättömyyden tunne kutittelee mahanpohjaa, odottaa oikeaa hetkeä hiipiä tajuntaani. Tuntuu merkityksettömältä, pahalta, rumalta. 

Mä oon miettinyt viime aikoina, miltä tuntuis olla kaunis. Miltä tuntuis, jos riittäisin itselleni. Se olis mulle tunteena ihan uusi, en tiedä tuunko koskaan pitämään itseäni kauniina ja riittävänä. Tuskin.

Oon huomannut, että mulla on  aukko siinä kohdassa, missä pitäisi olla luottamuksen paikka. En luota ihmisiin, en uskalla kertoa mun tuntemuksista ja olostani, en usko että kukaan on tosissaan mun suhteen. En luota häneen, joka saa mut hymyilemään ja itkemään yhtä aikaa. 

Silti menin nukkumaan hymy huulillani, onnellisena.