Koirakuume iskee, vaikka omakin turrikka on.

Ajattelin päivitellä nyt kerrankin jostain muusta kuin omasta naamastani tai muusta yhtä tylsästä, ja sopivasti mulle onkin iskenyt pahanlaatuinen koirakuume. Omakin hauveli meitsillä toki on, Donna 7vee (yhyy, vanhuus iskee), ja sen kanssa on tullut myös sellainen... halu kehittyä. Mulla on muutama kaveri, jotka kaikkia koirajuttuja harrastelee, ja niiden juttujen pohjalta mäkin haluaisin Donnan kanssa jotain duunata. Koska vaikka sillä on jo ikää, niin pääkoppa sillä kyllä vielä toimii yhtä hyvin kuin nuorempanakin ja motivaatiotakin sillä on (kunhan on tarpeeks herkkuja..).

Donna 2012

Ei, näyttelyistä en oo kiinnostunut. Jollain tavalla se ei vaan mahdu mun pääkoppaan, että miks pitäis maksaa siitä, että pääset kiertämään kehää sun koiras kanssa ja sit se saa siellä jotain palautetta rakenteestaan ja varmaan luonteestaan (koirapätijät hoi, en oikeesti tiedä näyttelyistä paljo paskaakaan, mutta tää mielikuva mulla on) ja sitten ehkä saat jonkun ruusukkeen sille koiralle ja jonku sertin tai muotovaliojutun. Donnalla ei varmaan ees ois rakennetta siihen, saati sitten hermoja tai luonnetta pärjätä kaikkien niiden koirien kanssa.. huh. Tietysti näyttelyt nyt on vähän semmoinen sosiaalinen tapahtuma, mutta ei se iske kuitenkaan.

Donna 2010

Agilityn harrastamismahdollisuudet on täällä päin maailmaa suhteellisen huonot, ja en mä nyt tiedä olisko Donnasta siihenkään. Ehkä olis, ehkä ei. Kyllähän se varmaan oppis keppejä pujottelemaan ja putkeen menemään ja muutaman loikan pomppaamaan - harrastemahdollisuudet ne varmaan suurin este on.

Enemmän oon ehkä kiinnostunu jollain tavalla tosta toko-puolesta, tai no niin, enhän mä siitäkään paljoa tiedä, mutta kaverin kertoman ja nähdyn perusteella se vaikuttaa kivalta. Donna kuitenkin osaa temppuja vaikka miten, sehän kierii ja pyörii ja peruuttaa ja kuolee ja lyö high fiven käskystä. Luottamus on kuitenkin se, mitä Donnalta varmaan puuttuu ihmistä kohtaan ja minäkään en siihen luota - sillä kuitenkin on suht voimakas riistavietti ja neiti tykkää karkailla jos se irti on vähääkään aikaa. Sen takia toko houkuttelee, luottamus vois rakentua ja parantua aika huisisti. Toivottavasti. Ja ehkä tuo pikkusen oppis käyttäytymään.. 

Donna 2010

Tänään olin tuon kanssa ensin lenkillä, ja siellä kohdattiin varmaan Donnan tähänastisen elämän eka sammakko ! Herranjumala kun se sammakko oli pieni, otin sen käteen ja koira innokkaasti sitä nuuhki ja oli ihan innoissaan. :D Siinä vaiheessa kun babysammakko lähti pomppimaan pois, Donna meinas lähtee sen mukaan.. Oli se sulonen. :---) Kotipihassa sitten harjoteltiin vaan ihan perus luoksetuloa irti ja sivulla seuraamista, tosi hyvin se siinä toimii kun on vaan namusia mukana. Jos jollakin on jotain vinkkejä tämän elukan suhteen niin vapaasti saa niitä jakaa ! Tai mielipiteitään. 

Donna 2010

On mulle pienoinen pentukuumekin iskenyt, oon vaan kuumeisesti miettinyt että missä välissä mä pennun ehtisin ottaa. Porukat ei tänne taloon toista hyörijää halua, lukion jälkeen jos ammattikorkeeseen/yliopistoon/johonkin pääsen opiskelemaan niin koiralle voi olla aika vähänpuoleisesti aikaa... Ellen sitten jää ilman opiskelupaikkaa lukion jälkeen ja pidä välivuotta, sillon toki kerkeisin jonku hurtan ottaa. Sekarotuinen mulle seuraavaksi saa tulla, maksaa vähemmän kun rotukoira ja perinnöllisten sairauksienkin riski pienenee sen verran että huhhuijjaa. Katsokaa nyt näitä ja painukaa haaveilemaan koirista kommenttilootan tai :) :(-nappien jälkeen ;__;