Look at my horse, my horse is amazing.

Haluaisin esitellä teille rakkauteni kohteen, joka sattuu olemaan tällä kertaa eläin. Eläimiinsekaantumistako, no ei. Miekkosen nimi on Rinkan Rasmus, Rasmukseksi sitä kutsutaan, ja tämä on mulla Rautalammin Ratsastuskeskuksella vakiohevosena. Ratsastan Rasmuksella 3 kertaa viikossa, kerran itsenäisesti ja muuten tunneilla. Tähdätään siihen, että uskallettaisiin käydä nyt keväällä muutamissa kisoissa, ehkä este- ja koulupuolta kumpaakin. Rasmuksellahan ainakin osaamista riittää, lopputulos riippuukin sitten musta... (:

 Lollaan muuten mun fleecen masumakkaroita. Tuli syötyä hieman liikaa ja nyt turvottaa.

Kävin nyt viikonloppuna ratsastamassa Rasmuksella kaksi kertaa, eilen reenailin laukanvaihtoja puomilla (ei niin onnistuneesti, kaikki muu meni mahtavasti ja poni oli ihana mutta ne laukanvaihdot... Oikeesta vasemmalle on ihan supervaikeeta.) Tänään raahasin Lauran mukaan ja käskin sitä ottamaan muutamat kuvat, löyty sieltä muutama esittelemisen arvonenkin otos. Tunnin ohjelmaan kuului loiva kiemura, siirtymiset, asetukset ja taivutukset ym. perusjutut. Hyvä poni ja ratsastaja vakuuttaa ilmeillään ja olemuksellaan, oon aina kaunis kun oon tallilla. Not.

Tein mä toki muutakin kuin vain heppailin, eli heppavihaajat voi alkaa lukemaan tästä. Perjantaina menin puoli viiden bussilla Kuopioon, siellä mentiin nopean Sokos-vierailun jälkeen Allulle ja ilta kuluikin juorutessa, puhuessa paskaa, nauraessa ja tehden ruokaa. Meidän piti tehdä mokkapaloja pähkinävoikuorrutteella, herkkuperseitä kun ollaan, mutta se jäikin pelkäksi suunnitelmaksi kun oltiin niin täynnä kanasalaatin ja valkosipulipatonkien jälkeen. Kaupassa saatiin, tai no Allu sai, huvittavia katseita kun se maksoi meidän 15 euron ostokset senteillä... Mahto jätkiä vituttaa kun kauppareissu ei ollukkaan niin nopee. :D Kolmen aikaan yöllä on muuten ihan kiva aika keittää kuumaa mehua ja nauraa hysteerisesti sille, kun pullosta lensi jotain kummallista sitä avatessa, eikä enää uskallettu juoda sitä.

Lauantaina lähdettiin aamutoimien jälkeen kaupungille, käytiin jättämässä tavarat Sokoksen lukkokaappeihin ja koettiin kauheita vainoharhaisuuden hetkiä kun oltiin ihan varmoja että se ei oo lukossa. Onneks oli. Olin ärsyttävän koomanen, en saanu ostettua yhtään mitään, kokeilin kyllä kaikkee kivaa mutta jätin kauppaan. No, säästinpähän rahaa kun koko reissun saldona on Malu Wilzin kasvoputsari ja meikkivoide. Bussilla kotiin liian suolaisen hesehampparin jälkeen ja sit tallille, jätin muuten söpöt lapaseni Kuopion linja-autoaseman penkille. Kuka on oikeesti niin tyhmä, että ekaks laittaa ne perseensä alle ettei olis kylmä, 2 minuutin päästä nousee lähteäkseen bussiin ja jättää ne lapaset sinne ? Nostan käteni ylös, täältä löytyy yksi ääliö. Toivottavasti niitä kohdellaan hyvin, ne oli mummon neulomat.

Enää viikko hiihtolomaan, sit saan nukkua muutaman päivän koomaani pois ja sen jälkeen olis tarkotus lähteä Ukiiiiin Elinaa kattomaan. c: Odotan.

I miss the sunshine.

Takana tunnin salitreeni, EMPin tilaus, tyhmiä matikantehtäviä ja itsepuristetun appelsiinimehun ihanuus. Viimepäivinä olen ratsastanut villisti jokapäivä, viikonloppuna taas. Jos olis kivat säät, voisin vaikka ottaa jonkun kuvan Rasmuksesta esitelläkseni herran. Huomenna Kuopio kutsuu, meen Allun luo vierailemaan ja kokkaamaan sen kanssa hyvää ruokaa (varmaan tehdään taas muffinsseja tai kakku, me tehdään aina). Vois kattoo jos kaupoista löytyis jotain kivaa, kirpparikierros on pakollinen.

Nauttikaa tyhmistä vanhoista kuvista, en oo pahemmin tarttunut kameraan. 

"blink"

Will he, will he still remember me ?

Pahoittelen pienesti sitä, etten ole kirjoittanut tänne taas vähään aikaan, mutta ei oo ollut sen kummempaa asiaa ja aikakin kävi vähiin loppuviikosta. Eilen olin kuvaamassa wanhojentanssit kahdesti, ja niitä kuvia muokatessa ja laitellessa on kulunut tunti jos toinenkin. Enkä oo edes vielä päässyt sen rupeaman loppuun, huhhuijjaa.
Tiistaina sain uuden puhelimen, ja voi että se on hyvä ! (: Vaikka se onkin Nokia ja se ei ees oo Lumia, eli sen on pakko olla paskaa, niin mä kyllä tykkään. Ihailkaa sitä.

Torstaina oli penkkarit, joissa räpsin muutaman (...) kuvan siskon kunniaksi. Ihmisillä oli tosi kivoja pukuja ja abien suunnittelema ohjelma oli ihan mahtavaa, kyllä sai taas nauraa opettajille ja muillekin. :D Sitä aikaa odotellessa, kun itsekin saa ruveta suunnittelemaan penkkaripukua ja tilailemaan namusia ! Ps. Nalle Puhin naama on mun käsialaa, hehee.

Ensin pitäisi kuitenkin tanssia Wanhat, ja voi että mikä kuume mulle eilen tulikaan. Illalla oli pakko selailla kaikki juhlapukuliikkeet ympäri Suomen läpi ja meidän suunnitelmat Jannikan kanssa ulottui jo puvuista parinvalintaan. Löysin ainakin 2 ihan täydellistä mekkoa, tosin vaihtoehtoja on ainakin 10 muutakin. Oon melkeen löysä tälläsessä asiassa, mutta oikeesti mulle ei kelpaa kun se täydellinen puku. Sellasta metsästäessä. :) Parinvalinnassa voi tulla tiukat paikat, kun meidän lukiossa on poikia niin vähän, ja ens vuodelle meidän luokalta pojat ainakin vaan vähentyy. Surullista, pitäis varmaan äkkiä käydä kimppuun että sais parhaimmat.. Etten joutuis ihan minkään osaamattoman pullamössöpoitsun kanssa tanssimaan. :D

Tää viikonloppu on Keskuksella kisaviikonloppu, joten Rasmuksella ei oo ratsastamista nyt ollenkaan. Olis pitäny ilmottautua sillä kisoihin, mutta ehkä mä reenaan vielä ja osallistun sit seuraaviin (jos uskallan...). Joku 70cm tai 80cm luokka voiskin olla ihan passeli kun en uskalla kisata kuitenkaan, ja jos koulua vääntäisin niin kai se olis He B. Jos uskaltaisin. :D

Nyt mä taidan vaan keskittyä kuvien muokkaukseen ja joskus meen nukkumaan, taisin rakastua kun nukuin viime yönä 11 tuntia joka on ihan liikaa mulle nykyään, kun oon tottunut niille 6h unille. Nukkuminen on oikeesti kivaa, mutta se on turhaa jos on parempaa tekemistä. Tänään mulla ei oo.

Be careful what you wish for, it might come true.

Voiko olla parempaa tapaa alottaa aamu kuuden tunnin kamalien yöunien jälkeen, kuin mennä ratsastamaan niinkin hyvällä ponskilla kuin Rasmus ? Tuskin. Aamuisen piristysruiskeen jälkeen jaksoin iloisesti leipoa mokkapaloja ja näyttää rumalta kuvasta päätellen, hehe. Yllättävän hyvin jaksoinkin haukottelematta tuonne kuuteen asti, mutta sitten väsymys alkoi tehdä tulojaan ja ilmeisesti sen ansiosta vitutus ja turhautuneisuus tuli vierailulle Katan pieneen maailmaan. Tämä mukavaa, no ei vitussa. Riittämättömyys ja itseensätyytymättömyys on tunteista parhaimmat.

Nyt haluaisin vaan haaveilla. Itse asiassa haaveilen tällä hetkellä siitä, kuinka haluaisin haaveilla maaten katolla ja katsellen tähtiä. Haaveilen haaveilusta, ironista. Haluaisin haaveilla kaverin kanssa yhdessä, ilman awkward silence-tunnetta, ja että mun haaveet tulis toteen. Haaveilen tulevaisuudesta, menneisyydestä ja nykyhetkestä. Jos asiat olisivatkin toisin. Haaveilen siitä, että saan kaiken minkä haluan. Se olis perseestä.

Kirjotus sujui, eipä suju enää. Eiliseen kuului tukkaväri, iskän mielestä oon nyt pähkinänruskee. Omasta mielestäni nää lähentelee joltain osin jo mustaa, joltain osin sellasta punaruskeeta. Lisäksi sain pari uutta tuttavuutta ja valvoin liian myöhään, yllätys. Ei taaskaan mitään järkevää. Tylsä viikonloppu, tylsä elämä. Tahtoo pois. Onneks on BMTH ja ylihyvä pianocover. Taisin rakastua.

Varmaa, mikäpä täällä olisi varmaa paitsi se että pitää jatkaa.

Musta tuntuu että mun tilalle on vaihdettu joku, jota koulu kiinnostaa. Tänään tein kaikki läksyt ja ylimäärästäkin saksasta, en ymmärrä. Viimeks oon ollu näin aktiivinen varmaan... seiskaluokalla ? Lisäks kävin tänään ja eilen ratsastamassa Rasmuksella, ja että sillä riitti virtaa viimeviikkoisen pakkastauon jälkeen. (: Eilen kun tulin selästä alas, niin tuntui kyllä kirjaimellisesti sille että mun sormet irtoais, -20 pakkasastetta on ihan hyvä sää ratsastaa hieman ohuemmilla nahkahanskoilla. :D Siinäpähän sitten loppuillan lämmittelin niitä.

Maanantaina palautin kuvistyöt, päädyin sitten vapaavalintaisessa tehtävässä ottamaan kaksi kuvaa arvioitaviksi. Tämän ja ylläolevan kuvan. Ope tykkäsi ja ehkä noi nosti mun numeroa vähäsen. Koulun jälkeen päätin, että ruotsin lukemiset saa jäädä, ja lähdin iskän kanssa käymään Kuopiossa. Ostettiin mulle uusi luuri, jonka saapumista odottelen tässä parhaillaan, koska tilattiin se kytkynä uuden liittymän kanssa. Lisäksi mukaan tarttui muutama meikkijuttu, hiusväri ja tällästä normaalia. Illalla luin ruotsinkokeeseen sen 10 minuuttia, ja tiistaina koe menikin sen mukaisesti. Jeejee.

Loppuviikko meneekin sitten varmaan hiuksia värjäillessä, tallilla käydessä ja vapaudesta nauttiessa. Koeviikon loppuminen tarkottaa taas pitkiä unia, löysiä viikonloppuja jos ei ole tekemistä ja stressittömyyttä. Me likes.

Ei päätä eikä häntää.

Olin jo henkisesti valmistautunut lähtemään tänään pienelle Kuopio-kierrokselle, koska mua niin pitkään palvellut pikkuinen Nokialainen meni posahtamaan ja väliaikaispuhelimetkaan ei eheydellään mua vakuuttaneet, mutta kuinkas kävikään. Auto ei startannut, koska pakkaslukemat oli nousseet entisestään ja nyt mittaria koristi nätti -32. Mikäs siinä, sainpahan mennä vielä takaisin nukkumaan. Tosin tää iskän vanha Nokia E51 (kunnon bisnesmiespuhelin mun makuuni) ei oikein toimi tarpeideni mukaisena puhe-elimenä, ja muutaman kerran oon joutunut kysymään "ai täh?" kun en oo kuullut puhelimesta muutakun surinaa.. hehe.

Tää viikko on mennyt kokeita stressatessa, oon lukenu joka päivä villisti ja myöskin joka päivä nukahtanut lukiessani.. hups. Sanottaisiinko, että kokeista n. 2/3 on mennyt perseelleen. Vielä ruotsin koe jäljellä, koitan lukea siihen niin paljon että saisin edes jostain hyvän numeron ja piristäisin itseäni. Tän viikon kauheiden pakkasten takia en mennyt ratsastamaankaan kertaakaan, osittain se johtui kyllä koeviikostakin. Ensviikolla alkaisi mun vakiohevostunnit Rasmuksella, saa nähä mitä siitäkin tulee. Ehkä alan kisaamaan sillä, jos homma sujuu. Toivottavasti sujuisi, oon osallistunut kisoihin viimeksi ~3 vuotta sitten. Ehkä. Ja estekisoissa oon ollut viimeksi osallistujana varmaan 6 vuotta sitten, kauheeta ! Yhh. Pitää uskaltautua osallistumaan.

Tänään tein uljaasti makaronilaatikkoa jollain uudella ohjeella, jossa oli melkeen koko purkillinen Créme Bonjour Valkosipulituorejuustoa. Oli muuten hyvää, mussa on luonnollisia kokin aineksia. Miettikää, jos perustaisin oman kebupizzerian ja siellä ei oliskaan ruuassa mitään karvoja. Se olis jo yliluonnollista, en voi siis tehdä sitä. Musta tulee vaan kotikokki, semmonen Naked Chef niinku Jamie Oliver. Vielä pitäis lukee ruotsia, sit voisin vaan pullailla ja tehä itelleni jonku jalkahoidon. Kuten kaikki näkee, mun pienet varpaat kaipais jotain hoitoja ja kynnet lakkauksen ja kaikkee muuta kivaa. Tosin tohon kuvaan korostin kaikkea pahannäköistä, olisin halunnu että ne näyttää semmosilta jaloilta, jotka on olleet paljon ilman kenkiä ja tehneet paljon töitä.

Kumpikin noista kuvista on siis jotain pienimuotoista suunnittelua mun viimeiseen kuvistyöhöni, vapaavalintainen aihe ja ai että kun tää on vaikeeta. Jos en saa huomennakaan mitään sen suurempaa inspiraatiota niin jompikumpi noista kuvista pääsee kuviskansiotani koristamaan, vaikka ne onkin tosi tylsiä. Olisin halunnut kuvata tatuointeja.

Lopetan päättömän höpötykseni tähän ja koitan opiskella, ulos en varmasti astu tuolla säällä !